"haluu lomalle"
Suomessa on edelleen vahva mökkilomailun perinne. Useille se tarkoittaa omalla mökillä lomailua (lue: työleiriä ja kyllä, meilläkin on perhepiirissä tällainen), ja joillekin se tarkoittaa vuokramökillä tai lomakylässä lomailua. Vuokramökit - ja lomakylät- ovat nostaneet tasoaan aiemmista vuosikymmenistä. Muista joskus 80-luvulla, kun olimme leirikoulussa Ahvenanmaan Sottungan saarella ja mökit, jossa asuimme tuon viikon olivat melkoisen alkeellisia.... Continue Reading →
Georgialainen keittiö on saanut vaikutteita turkkilaisesta keittiöstä (tai päinvastoin) ja toki myös venäläisestä keittiöstä. Ruoka on tuhtia, maustettua mutta ei liian tulista meidän perunan syöjien makuun. Georgialainen ruoka on perinteisesti melko lihaisaa ja tietysti teurastetuista elämistä on käytetty kaikki mahdollinen, ne vähän "huonommatkin" palat. Ruokaa on tehty vartaissa tulella tai ruukuissa hauduttamalla ja erityisesti hauduttamalla saadaankin... Continue Reading →
1. Kaupunki Ehkä vähän tylsää sanoa näin, mutta kaupunki itsessään on Pietarin hienoin nähtävyys. Pietarin historiallinen keskusta on kaunis ja hyvin yhtenäinen kokonaisuus 1700- ja 1800-luvulla rakennettuja rakennuksia. Se on tyylillisesti harmoninen ja sen mataluus ja melko selkeä kaavoitus helpottaa kaupungin haltuunottoa ja suunnistus on helppoa. Koska Pietari oli keisarillinen pääkaupunki parin sadan vuoden ajan,... Continue Reading →
Mitä voisi sanoa Pietarista? Aloittaisinko kirkoista, kanavista, historiasta? Vai siitä että Pietari on kaunis ja tuttu. Se todella on kuin vähän fiinimpi Helsinki. Empiiritaloja ja barokkia, kauniita harmonisia linjoja, keltaista väriä. Tosin Pietarin talojen seinissä on myös turkoosia, vaaleanpunaista ja siellä täällä myös tummia kiviseiniä. Tyylillisesti se on huomattavasti yhtenäisempi kuin meidän Helsinki, sillä vaikka... Continue Reading →
Mitä voisi sanoa Pietarista? Aloittaisinko kirkoista, kanavista, historiasta? Vai siitä että Pietari on kaunis ja tuttu. Se todella on kuin vähän fiinimpi Helsinki. Empiiritaloja ja barokkia, kauniita harmonisia linjoja, keltaista väriä. Tosin Pietarin talojen seinissä on myös turkoosia, vaaleanpunaista ja siellä täällä myös tummia kiviseiniä. Tyylillisesti se on huomattavasti yhtenäisempi kuin meidän Helsinki, sillä vaikka... Continue Reading →
En ole maailmanperintökohde bongari, mutta olen kirkkobongari. Olen joskus 90-luvun alussa ollut Petäjäveden vanhassa kirkossa kauniissa häissä, mutta en ihan muistanut miltä kirkko näyttää, niinpä nyt kun olimme viikonloppuna alueella, päätin käydä tutkimassa kirkkoa. Petäjäveden kirkko on yksi seitsemästä Suomen Unescon maailmanperintökohteesta. Kohteeksi ei pääse mikä vaan vanha(-kaan) tönö, mutta tämä Petäjäveden kirkko on uniikki... Continue Reading →
En ole maailmanperintökohde bongari, mutta olen kirkkobongari. Olen joskus 90-luvun alussa ollut Petäjäveden vanhassa kirkossa kauniissa häissä, mutta en ihan muistanut miltä kirkko näyttää, niinpä nyt kun olimme viikonloppuna alueella, päätin käydä tutkimassa kirkkoa. Petäjäveden kirkko on yksi seitsemästä Suomen Unescon maailmanperintökohteesta. Kohteeksi ei pääse mikä vaan vanha(-kaan) tönö, mutta tämä Petäjäveden kirkko on uniikki... Continue Reading →
"Mää, mää siellä ja bää, bää täällä" Jyväskylän kupeessa, Petäjävedellä olevat Toppalan mökit tarjoavat majoitusta maaseudun rauhassa. Vanha pappilan torppa on kunnostettu vanhaa kunnioittaen erittäin miellyttäväksi majoituspaikaksi ja mikä parasta, torpassa yöpyjät pääsevät hoitamaan lampaita. Varasin perheellemme elo-syyskuun vaihteen viikonloppuun lammaspaimenloman, koska olimme joka tapauksessa tulossa Jyväskylään. Mökki- tai muu huoneistomajoitus on perheen kanssa... Continue Reading →
Kävin ensimmäistä kertaa Loviisan Wanhojen talojen –päivässä. Tapahtuma on ihan sympaattinen, vähän kotikutoinen. Aika paljon tapahtuman tiimoilta on erilaista kirpparia ja myyntipöytää ja suurin osa ihan paikallisen väestön omia pöytiä. Iloinen asia on useista kadunkulmista ja pihoilta löytyvät pop-up-kahvilat. Itsekin yhdessä sellaisessa kävin kahvilla ja pullalla. Onneksi tapahtuman pääosassa ovat kuitenkin wanhat talot. Ja voi... Continue Reading →
Kaverin vinkistä päätin viedä lapseni ja ihanan lainalapsen pienelle elokuiselle retkelle Lopen Melkulle. Niinpä me viime lauantaina kiersimme Iso-Melkuttimen-järven. Iso-Melkutin-järvi on kirkasvetinen, hiekkapohjainen kaunokainen keskellä harjumaisemaa. Harju on jääkauden synnyttämä ja ehkä Iso-Melkutin on lähdepohjainen järvi, joka on syntynyt harjulaaksoon. Iso Melkuttimen ympyräreitti kulkee kauniissa harjumaisemassa Iso-Melkutin ympäri. Matkaa tulee reilut seitsemän kilometriä, kun auton... Continue Reading →
Tädin matkassa 